Kokkailuhommat on kyllä kivoja hommia, niin kuin on myös leivontahommatkin.
Harmillista on vain se, että kun teköö pitsaa, niin se tuloo aina se syvä uunipannullinen tehtyä. En vaan osaa tehdä pientä pitsaa, sen kerran, kun pitsaa teköö.
Viime lauantaina pitkästä aikaa tein pitsan, jonka pohjataikinaa aloin tehhä ihan aamun kaurapuuroon. Otin osan isommasta satsista keitettyä kaurapuuroa, jota tarkoituksella keitinkin reilummasti juurikin sen takia, notta saan väsättyä pitsan ja hiukan myöhemmin ihan leivänkin.
Pitsan pohjataikinaan laitoin myös yhden pussillisen kaupalta ostettua muusijauhetta, joka itsessään on aika hyvin maustettua.
Olin kaupalta aiemmin ostanut herkkusieniviipaleita ja tonnikalaa, niin kuin tomaattimurskaa ja myös soijarouhetta ja hyviä mausteita ja jauhoja, totta kai, eikä sinappi ja ketsuppikaan pahitteeksi ole.
Minä pidän aika hyvin maustetuista ruoista, notta maku edellä yleensäkin mennähän, kun minä teen kokkaushommia.
Välillä muistuu mieleen kouluajat, kun kaikelle oli niin tarkat mittamäärät; ensin peruskoulussa teelusikalliset ja desimitat, myöhempinä opiskeluvuosina tuli laitoskeittiöille mausteistakin laskettaviksi painomittoina määrät tarvittavien ruoka-annosten määrän mukaan.
Nykyään kun itselle vain teköö ruokaa, silloin kun teköö, niin sitä tulee vain ripoteltua lempparimausteita kokattavaan ruokaan ihan enstää silmämääräisesti ja maistelemalla, sillä ruoanlaitossa tärkeintä on ruoan maun maistelu ja kyllä ruoassa pitää jonkin verran olla suolaa, sitä mieltä minä olen, vaikka yleisesti ottaenhan ruokaa pitäisi maustaa mausteilla ilman sitä lisättyä suolaa. Se nyt vain on niin, notta pieni suolalisä pyöristää ruoan makua, jottei kokatun ruoan ihana makuelämys jää vajaaksi.
Niin, se haittapuoli tai miinuspuoli tuossa kokkailuhommassa on se, jotta ja kun alakaa tehä pitsaa, ni sitä on syötävä sitten yhtä ja samaa ruokaa niin kauan, että se on syöty loppuun; useampi päivä perätysten.
Sama juttu hernekeiton keittämisen kanssa myös.
Kuivatuista herneistä hernerokan keittäminen on vaan parhautta. Ja tietenkin isolla soppakattilalla keitettynä ja sitten sitä tuleekin monta rasiaa jääkaappiin ja sitä menee jopa pakastimeenkin. Vähempi sitä tuloo ihan vain kahdesta herneestä hernerokkaa keitettyä, vaan kyllä sitä tulee liotettua se hernepussillisen sisältö ensin yön ajan vesikattilassa jääkaapissa ja seuraavana päivänä sitten alkaa se muutamien tuntien keittämishomma ja vasta keittämisen loppuvaiheessa joukkoon loput tykötarpeet ja maustaminen.
Kun iso kattilallinen hernekeittoa on vihdoin syöntivalmista, niin se on kuin olisi isonkin urakan teheny. Siinähän vaan pidetään silimällä, notta keitettävillä herneillä on riittävästi vettä ja sitä lisätään tarpeen vaatiessa. Ei siitä kovin kauaksi voi lähteä. Kyllä kyökkihommissa on hyvä olla kyökkikello käytössä, itselläni ainakin sellainen on, joka pärähtää, kun aika on täynnä. Kyllä pidän koko ajan seurantaa yllä, jottei pala rokan alku pohjaan. Niinkin voipi käydä, jos erehtyy mennä toisaanne ja unohtuu kokkaushomma.
Se on vain tarkkaa puuhaa, tuo kokkailuhomma.
Tässä makumuistohetkikuva valmistamastani pitsasta menneeltä lauantailta.
Keskiviikko 12.11.2025
Anu Viikki
Loveheartkey
Ähtäri
Suomi Finland.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentistasi.