1. adventtisunnuntaita

Se on sitten marraskuu 2025 ihan jo viimoisessa päivässä.

Eilen satoi vettä ja sataneet lumet on sulaneet, mitä nyt pihan reunoilla on tehtyjen lumitöiden jäljiltä lunta ja tänää ollut sen verran viileää keliä, jotta pihamaa on kuurainen.

Tovin aurinkokin päivällä paisteli ja niin paistelin hiukan minäkin, sillä tein hiukan kyökkihommia.

Otin pakasteesta joulutorttutaikinapaketista loput taikinalevyt uunipellille leivinpaperin päälle sulaan ja tekasin leipätaikinan taikinakippoon toviksi kohoomaan. Kyökkikelloon tovi aikaa, jotta torttutaikinalevyt ehti sulaa ja ihan kyökkiveitsellä leikkasin torttujen sakarajutskat; tällä kertaa ihan yhdellä tyylillä ja tein tortut paistovalmiiksi ja tovin uuni ehti lämmetä ja ei kun torttupellillinen paistuun ja sillä aikaa kaadoin uunipannuun, siis syvempään uunipeltijutskaan leivinpaperin päälle kohonneen leipätaikinan ja taputtelin kädellä taikinan uunipannulle odottaan uuniin pääsyä.

Tortut sain paistettua, laskin hiukan uunin lämpötilaa ja leipä paistuun uuniin ja taas kyökkikelloon sopiva paistoaika ja silmät tarkkana seuraan tilannetta.

Kuvat otin molemmista ja tietty maistoin molempia ja voin kyllä sanoa, notta kyllä oli hyvvää pitkästä aikaa ittetehty leipä ja jopa joulutorttu, vaikkei sen taikina nyt ollutkaan ittetehtyä. Sitäkin olen välillä teheny.

Tässäpä muutamat mukavat valokuvat:

Maistuis varmaan sullekin. 

Oikein hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita 30.11.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.

Loma alkaa!!!!

Olen teheny 17 vuotta palkatonta työtä Facebookissa ryhmäemäntänä. sillä tämän viikon maanantaina ensimmäinen perustamani Fb-ryhmä Kirjoittaminen täytti 17 vuotta.

Nyt lähden määrittelemättömän pituiselle lomalle.

Kiitos vain kaikille ryhmieni jäsenille. Uusia en ota enää ryhmiini mukaan.

Kaikkea hyvää kaikille!

Torstaina 20.11.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.

Heippa!

Pitääkö paikkansa?

Pitääkö paikkansa, notta kun mies ärisee vihastuksissaan jostain asiasta, tai tilanteesta johtuen, että hän silloin kaipaisi naiselta halausta?

Koska kun ja jos on kokenut hylkäyskokemuksia elämässään tilanteissa, joissa ollut pinna piukeella ja vihastumista ilmassa ja silloin ei olekaan saanut kokea sitä, että joku nainen on siinä lähellä, vaikka vain ihan hipaisumatkan päässä samassa tilassa, vaan on jätetty yksin, niin eikö se ole vielä ikävämpi juttu?

Kun pitäähän miehenkin saada kokea, ettei häntä jätetä yksin pahalla hetkellä, vaan että nainen pysyisi siinä lähellä. 

Aivan, niin kuin nainenkin tarvitsee miestä, kun hänellä on paha olla ja että sitä nainen tarvitsee mieheltä, että nainen saa kertoa luottamuksella huolensa miehelle ja tunteen siitä, että mies pysyy lähellä, eikä jätä naista yksin. Nainen tarvitsee mieheltä tukea; kuuntelutukea, ei aina sitä, että mies fiksaisi naisen huolet. Tottapa, jos jokin tekninen ongelma on, niin se on eri asia.

Mies kerää pisteet plakkariin, kun on vain läsnä tilanteessa, jossa nainen häntä tarvitsee. 

Aivan, niin kuin mieskin tarvitsee naista, joka on läsnä. Varmaan ainakin näin ajattelen asian olevan.

Mutta onko niin, että naisen halaus miehelle on hyvä juttu, jos miehellä on paha olla?

Tietenkin mies tarvitsee etäisyyttä naiseen, tunteakseen kaipausta ja saadakseen tunnistettua, mitä naista kohtaan tuntee.

Aivan, niin kuin naisellekin teköö hyvää miettiä miestä ja ikävöidä miehen lähelle.

Rakkauden tunne ei tule ihan hetkessä. Se tulee ajan kanssa, jos on tullakseen.

Ihastustunne voi tulla hetkessä, mutta pelkkä ihastumisentunne ei vie kovin pitkälle, jos ei ole mitään muuta.

Sanaton viestintä. Se on aika mielenkiintoista. Joskus voi jopa kuulla jotain kommenttia, vaikkei olisikaan fyysisesti läsnä, vaan on vain hetki täynnä energiaa, joka virtaa valtoimenaan, kuin jotain kanavaa pitkin.

Välillä sen voi tuntea jopa kehossaan.

Se tieto, että joku on linjalla, on aika metka tunne.

Juuri sellaisena, kuin on; omana ihanana itsenään. Niin rakastettavana ja hurmaavana.

Läsnäolontunne on joskus niin vahvaa tunnetta, aivan kuin melkein voisi tuntea toisen kosketuksen ja läheisyyden.

Olet jokaisessa tekstissä, jotka luen.

Olet jokaisessa runossa, jotka luen.

Sinä olet jokaisessa hymyssä, jonka kohtaan.

Olet ihan kaikkialla ja minä kaipaan Sinua.

Keskiviikko 19.11.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.

Tässä pieni kuvakollaasi tiistain 18.11.2025 sauvakäppäilylenkiltä. Niin kauniita talviset puut. 

Rakkauden Sanomat 17.11.2025

Oikein hyvää huomenta.

Tänään ensimmäinen Facebook-sivustolle perustamani ryhmä; Kirjoittaminen nimeltään on päässyt jo 17 vuoden ikään.

Se on ihan tosi mahtava juttu!

Lunta on satanut täällä Ähtärissä.

Olin kyllä rohkea viime viikolla, notta ihan itseänikin ihmetyttää suunnattoman suuresti.

Oikeasti se teköö itselle niin hyvää uskaltaa olla rohkea ja tehdä asioita, jotka vaativat sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä; rohkeutta.

Jännääkin se on, kun teköö jotain sellaista, joka hiukan pelottaa, mutta kuitenkin omassa sydämessä on tunne sen alkupelontunteen alla olevasta ihanasta tunteesta, että jokin ujostuttava teko kuitenkin tuntuu oikealta tehdä.

Selkeästi on haasteena voittaa paikalta pakenemisen tunteen tarve ja rauhoittuminen vaikean tunteen äärelle.

Rakkaus on tunteena tosi vahva ja myös pelottava tunne.

Hämmentävän ihanan pelottavan ihmeellinen tunne ja siltikin niin ihana.

Hassu tunne se on, kun saa ujostelemaan ja kuitenkin siellä on se tykkääminen, niin on ihmeellistä!

Lähden ihmettelemään talvista maisemaa sauvakävelylenkille.

Heippa!

Maanantai 17.11.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.

Sydämeltä Sydämelle 13112025

Mikä on tämä tällainen tunne, joka vain on ja pysyy, eikä mene pois.

Joskus aikoinaan jostain jonkun opetuksen opin, notta kun antaa tunteen tuntua, niin tunne menee ohitse.

Ei se toimi tällaisen ihastus-tykästyksen tunteen kanssa.

Tämä tunne on vain vahvistunut, kun olen saanut nyt reilun vuoden ajan sitä tuntea, vapaasti.

Ei tämä tunne ole vain viime vuonna syntynyt tunne, kyllä se on jo paljon pidemmältä ajalta hiljaa kehkeytynyt tunne, jolle tuli kunnolla tilaa tuntua minussa viime syksystä lähtien.

Ja kyllä, se ihmeellisyyden tunne on kyllä tuntunut monella tavalla.

Ihmettelen, kuinka tällainen tunne on tullut, tässä ja nyt miettien ja ihmetellen, miten on mahdollista, niin en meinaa ymmärtää tällaista tunnetta.

Kun joku mieshenkilö on se ykkönen, niin se vaan sitten on ykkönen. 

En tiedä, onko tämä Rakkautta, vai mitä tämä on.

Viime vuonna yritin paeta tunnetta.

Olen halunnut vieläkin hetkittäin paeta tunnetta, mutta yrittänyt malttaa mieleni ja pysyä siinä, missä olen ollut, kun se tuntuu niin hyvälle.

Hassua tällainen tunne, mutta Ihanaa!

Torstai 13.11.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.

PS. Ulkona sataa vettä. Se ei haittaa, kun on tämä ihana ihmeellinen ihastus-tykästynyt-tunne.

Heippa!

Rakkaudesta ruoanlaittoon 12112025

Kokkailuhommat on kyllä kivoja hommia, niin kuin on myös leivontahommatkin.

Harmillista on vain se, että kun teköö pitsaa, niin se tuloo aina se syvä uunipannullinen tehtyä. En vaan osaa tehdä pientä pitsaa, sen kerran, kun pitsaa teköö.

Viime lauantaina pitkästä aikaa tein pitsan, jonka pohjataikinaa aloin tehhä ihan aamun kaurapuuroon. Otin osan isommasta satsista keitettyä kaurapuuroa, jota tarkoituksella keitinkin reilummasti juurikin sen takia, notta saan väsättyä pitsan ja hiukan myöhemmin ihan leivänkin.

Pitsan pohjataikinaan laitoin myös yhden pussillisen kaupalta ostettua muusijauhetta, joka itsessään on aika hyvin maustettua.

Olin kaupalta aiemmin ostanut herkkusieniviipaleita ja tonnikalaa, niin kuin tomaattimurskaa ja myös soijarouhetta ja hyviä mausteita ja jauhoja, totta kai, eikä sinappi ja ketsuppikaan pahitteeksi ole.

Minä pidän aika hyvin maustetuista ruoista, notta maku edellä yleensäkin mennähän, kun minä teen kokkaushommia.

Välillä muistuu mieleen kouluajat, kun kaikelle oli niin tarkat mittamäärät; ensin peruskoulussa teelusikalliset ja desimitat, myöhempinä opiskeluvuosina tuli laitoskeittiöille mausteistakin laskettaviksi painomittoina määrät tarvittavien ruoka-annosten määrän mukaan.

Nykyään kun itselle vain teköö ruokaa, silloin kun teköö, niin sitä tulee vain ripoteltua lempparimausteita kokattavaan ruokaan ihan enstää silmämääräisesti ja maistelemalla, sillä ruoanlaitossa tärkeintä on ruoan maun maistelu ja kyllä ruoassa pitää jonkin verran olla suolaa, sitä mieltä minä olen, vaikka yleisesti ottaenhan ruokaa pitäisi maustaa mausteilla ilman sitä lisättyä suolaa. Se nyt vain on niin, notta pieni suolalisä pyöristää ruoan makua, jottei kokatun ruoan ihana makuelämys jää vajaaksi.

Niin, se haittapuoli tai miinuspuoli tuossa kokkailuhommassa on se, jotta ja kun alakaa tehä pitsaa, ni sitä on syötävä sitten yhtä ja samaa ruokaa niin kauan, että se on syöty loppuun; useampi päivä perätysten.

Sama juttu hernekeiton keittämisen kanssa myös. 

Kuivatuista herneistä hernerokan keittäminen on vaan parhautta. Ja tietenkin isolla soppakattilalla keitettynä ja sitten sitä tuleekin monta rasiaa jääkaappiin ja sitä menee jopa pakastimeenkin. Vähempi sitä tuloo ihan vain kahdesta herneestä hernerokkaa keitettyä, vaan kyllä sitä tulee liotettua se hernepussillisen sisältö ensin yön ajan vesikattilassa jääkaapissa ja seuraavana päivänä sitten alkaa se muutamien tuntien keittämishomma ja vasta keittämisen loppuvaiheessa joukkoon loput tykötarpeet ja maustaminen. 

Kun iso kattilallinen hernekeittoa on vihdoin syöntivalmista, niin se on kuin olisi isonkin urakan teheny. Siinähän vaan pidetään silimällä, notta keitettävillä herneillä on riittävästi vettä ja sitä lisätään tarpeen vaatiessa. Ei siitä kovin kauaksi voi lähteä. Kyllä kyökkihommissa on hyvä olla kyökkikello käytössä, itselläni ainakin sellainen on, joka pärähtää, kun aika on täynnä. Kyllä pidän koko ajan seurantaa yllä, jottei pala rokan alku pohjaan. Niinkin voipi käydä, jos erehtyy mennä toisaanne ja unohtuu kokkaushomma.

Se on vain tarkkaa puuhaa, tuo kokkailuhomma.

Tässä makumuistohetkikuva valmistamastani pitsasta menneeltä lauantailta.

Keskiviikko 12.11.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.