Vesisateista sunnuntaita

On se hienoa, että tietokoneeni aukeaa hitaasti, ehtii odotellessa hetken miettiä ja viilentää itseään ja tunteitaan.

Olisi blogini saanut aika tavalla ikävänoloisen kirjoituksen, mutta skippasin sen pois.

Kun tiedän, että ensinnä tulee se paha mieli ulos ja sen jälkeen, kun pahaa mieltä on vellonut edes takaisin, niin hyvässä tapauksessa voi päästä siihen hellään ja rakkaudelliseen oloon ja ilmaisutapaan.

Paljon on ollut tässä viikossa hyviä hetkiä, mutta on myös ollut niitä huonoja hetkiä, niin kuin eilen ja tässä aamussa.

Aivan, kuin joku pahan olon myrsky olisi vellonut sisälläni ja siitä taas kirjoitin ensin pahan tekstin, jota en kuitenkaan kirjoita minnekään. Se vaan piti saada paperille kirjoitettua ja ulkoistettua itsestäni ja mustekynästäni. Tuhoan tekstin ja unohdan.

Tämän sunnuntaipäivän piti olla ihana lepopäivä, pyhäpäivä, jolloin tehdä itselle vain ja ainoastaan hyviä ja ihania asioita.

Hyvää sunnuntaina ihan jokaiselle ja lämmin ajatushalaus minulta sinulle.

Sunnuntai 21.9.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.

Lauantain iltaa

Tuli tässä illassa pari muistoa mieleeni, kun tiskasin tovi sitten astioita ja käytössä ollut eräs työväline jäi tietyllä tavalla, muistin, kun amis 3 luokalla oli ravintolatyötä miesopettajan ohjauksessa ja olin tehnyt erästä työvaihetta ja saman tyylinen työväline jäi tietyn tyylisesti, niin miesopettaja kysyi, että kuka saa ____ ? Ja sanoin, että minulta se työväline jäi niin ja hiukan hämmentyneesti nauroin miesopettajan kyssärille. En ollut aiemmin kuullutkaan moisesta jutskatyylistä.

Valmistumiseni jälkeen kerran näin naisopettajani yhdessä liikkeessä ja tovi juteltiin ja hän kysyi, että joko minulla on lapsia, niin sanoin hiukan surullisena, ettei ole ja hän sitten alkoi kertoa omakohtaista kokemustaan äitiydestään. 

Näin vielä sen tapaamisen jälkeen yhdessä toisessa kauppaliikkeessä erään vanhan koulukaverin ja hän kysyi, että joko mulla on lapsia, niin taas surullisena myönsin, ettei ole vieläkään lapsia, kun ei ollut silloin ketään miestäkään.

Hän sitten alkoi kertoa minulle hänen toimintaansa kertoen, että mun pitäs mennä baariin ja iskeä sieltä mies, niin sillähän se hoituu. Mä olin vähän, että juu varmaan, niin myönsi minulle, että niin hänkin teki ja tiesin, että hänellä on lapsi ja olin kuullut, ettei ole miestä.

Kauppapaikasta kun lähdin pienen jutteluhetken jälkeen pois, niin ajattelin, että jollain se on sitten helppoa raskautua jonkun random-ukon kanssa ja alkaa yksinhuoltajaksi.

Kaikki kun ei saa lapsia, vaikka kuinka toivoo, eikä kaikille edes anneta lapsia, mutta minua puistattaa vieläkin muisto henkilön kerronnastaan, kuinka kylmästi jotkut henkilöt toimivat. Tuli ihan oikeasti surullinen olo siinä vaiheessa, kun mietin, että pitäisikö minun toimia yhtä kylmän laskelmoivasti, että iskeä baarista joku mies oikeaan aikaan ja harrastaa hurjaa seksiä ja toivoa raskautumista, että minustakin tulisi yh-äiti. Sekö se sitten olisi ollut hienoa?

Minä kuitenkin aina olen halunnut elämääni Miehen, jota saisin rakastaa ja joka rakastaisi minua ja meille olisi syntynyt yhteisiä lapsia ja olisi ollut oikea perhe. En ikinä ole halunnut lapsia kenenkään random-miehen kanssa, jonka olisin löytänyt baarista.

Ja mua sattuu ja itkettää kirjoittaa tätä tekstiä ulos itsestäni. Teen sen kuitenkin.

Annan itkun tulla, se kuitenkin puhdistaa mielen surullisuutta.

Ehkä silläkin on jokin tarkoituksensa, kun Taivaan Isä pitää minut yksinäisenä ja perheettömänä ja satuttaa minua ihan pohjiani myöten.

Kauniita unia, oman kullan kuvia.

Lauantain ilta 20.9.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.

Pieni mainostus tosi hyvästä ostoksesta

Ostin tänään ruokakauppareissulla aivan ensimmäistä kertaa TIKKA MASALA-mikroaterian, joka oli tehty kasviproteiinista. Mikroateria oli -30% alennuksessa ja oli tämä 20.9.2025 päiväys.

En ole ikinä aiemmin syönyt mitään TIKKA MASALA-jutskaa, joka tietääkseni tehdään kanasta tai broilerista; tuotteita, joita minä en syö. Senkin tiesin, että kyseinen ruoka on tulisen makuista ruokaa. Kun oli tehty kasviksista, niin lähti makutestiin.

Lisäsin lämmityksen jälkeen raejuustoa ja sokeroimatonta puolukkahilloa ja tietty ruisleipää, kun eiliseltä perjantain syysretki-ruokailusta tuli toinen pieni keijurasia käyttämättömänä mukana, niin nyt sekin tuli käytettyä.

Kyllä voin kertoa, että kannatti ostaa testaukseen, oli hyvää ja soosissa oli mukana kukkakaaliakin.

Kiitokset Valion sedät ja tädit ja Ähtärin S-Market, kun tällaista löytyi, niin tosi mukavaa oli ottaa testaukseen.

Kyllä kenties joskus uudelleenkin voin ostaa tätä kasvisversiota.

Olikin just tässä viikolla ajatus, että täytyisi vaihteluna keittää riisiä ja tehhä jotain kastiketta sille, niin tässähän oli nyt sitten riisiä, niin tosi kiva.

Oli kyllä ihana kokeilla jotain aivan uutta ruokaa ykskaksyllättäin.

Välillä tuntuu, että omatekemät ruoat alkaa niin tökkiä ja pahasti, niin silloin on hyvä ostaa muutamat mikroateriat, niin jaksaa toisella tavalla harrastaa omia ruokakokkailuja.

Oishan sitten ruokakirjat, joista etsiä joitain uusia ohjeita, mutta oikeastaan lopetin ruokaohjekirjojen tutkimisen, kun valmistuin Suurtalouskokiksi kesäkuun alussa 1999. Mutta että niin. Oli kiva lauantaimakuelämysmatka tämä Valion TIKKA MASALA-kasvisproteiini-mikroateria. 

Kiitos kiitos kiitos.

Kuva itseotettu:

Lauantai 20.9.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.

Syysretki-perjantaijutskaa ja bongailua

Jo vihdoinkin Anu-neitinen läksi tässä perjantaissa, aamupäivästä syysretkelle.

Ensin oli tarkoitus tehdä syysretki vallan sellaiseen paikkaan, jossa en ikinä koskaan aiemmin ole käyny.

Suunnitelma muuttui tuosta noin vain.

Aamupäivässä oli kyllä aikamoisesti sumua, mutta tie vei vaan eteenpäin. Punainen rekka seurasi mua.

Remontti-ihmiset tulivat terassille mekastaan jo aamukasin jälkeen, niin oli lähdettävä koko päiväksi liesuun.

Onnekseni osuivat ensimmäisellä pysähdyskohteella oleen henkilöt paikalla, jotka lähtivät mesenaattiin ja minä sain relata, ei tarvinnut ajaa.

Ruokapaikka kutsui ensinnä ja se oli itselleni aivan eka kerta, kun kyseisessä kohteessa kävin syömässä. Olikin kyllä hyvää ruokaa perjantaissa. Ikkunapaikka, kuinkas muuten.

Ikävä pointti oli se, että pöytä oli keikkuva. Menin vimppana tarjottimen kera pöytään, niin sitä syötiin sitten keikkuvassa pöydässä. Naurettiin, että olisi pitänyt laittaa kuiva leipäpala pöydän jalkaosan alle.

Kyllä siinä pieni pöydän keikunta unohtui, kun ruokapaikkaan tulikin mieskomeutta. Istui vielä se komeempi mieshenkilö niin, että näin suoraan hänen kasvonsa, niin olihan se hiukan veikeää.

Kaupassa piti etsiytyä TIETENKIN myytävien kirjojen hyllyjä koluaan, sillä missä vain vähänkin on kirjoja myynnissä, niin tutkittavahan se on ja tutustuttava kirjojen takakansiteksteihin.

Pieni kiva ja yllättävä bongaus tuli tehtyä, sillä hyllyllä oli myynnissä JHT:n uusin kirja ja oli myös mainoskylttikin, jonka viereen joku oli jättänyt veikeän jutskan. Tohdin ottaa, yllättävän tyhjän näköisistä kirjahyllyistä kuvan muistoksi ja kun syysretki-perjantai vielä ja hienon ihmisen uusin kirja bongattu ja vielä mainoskylttikin, niin kyllä, kuvan otin muistoksi.

Ja kyllä syysretkeltä ostoskärryyn etsiytyi yksi kirja. Itselleni aivan uusi ja outo kirjailija. Kauan aikaa luin kirjojen takakansitekstejä. Oli vaikea tehdä päätös vain yhdestä kirjasta, kun olisin halunnut ostaa useamman, niin kyllä sinne jäi muutama mietityttään, mutta vain ja ainoastaan 1 tuli ostettua.

Kaunis aurinkoinen ilma oli aamun hurjan sumuisuuden jälkeen ja puut alkavat oleen jo aika keltalehtisiä.

Siinäpä kuva bongauksesta. 

Perjantai 19.9.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.

Olen miettinyt paljon

Jonkin verran pohtinut asiaa, millaista olisi olla vuosien jälkeen yhtä rohkea, kuin silloin joskus ennen.

En ole ollut kuitenkaan yhtä rohkea, kuin sinä syksynä, kun muutin tänne Ähtäriin ja lähdin vain yksin baareilemaan ja etsimään miestä itselleni.

Olisiko se niin hohdokasta ja hienoa vetää kännit baareiluillassa yksin ja katsella, kun toisilla on hauskaa yhdessä.

Aika monen vuoden ajan tuli nähtyä baareiluelämää, eikä se mitään hienoa ollut. Kauheeta meteliä ja vieraita ihmisiä.

Tuskin mikään on muuttunut, vaikka vuosia onkin kulunut siitä, kun yksin lähdin baareileen.

Vaikka olen sitä miettinyt, että olisihan se vaihtelua, niin kuitenkin olen nykyään enempi kotikissa, kuin mikään baareilua harrastava naikkonen.

Huomaan itsestäni, että olen palautunut samaan, mikä olin teinityttönä; kaiket illat vain kotona omassa huoneessa musiikkia kuunnellen, jotain lukien ja jotain kirjoittaen; joko kirjekavereille kirjeitä tai sitten runoja kirjoitellen ja tietenkin myös päiväkirjaan selostaen koulupäivän tapahtumista, kuinka monesti näin ihastuksen kohteeni koulupäivän aikana.

Joo, en ole mikään teinityttö, mutta en ole enää mikään joka pe-la-su ja ke-kännäävä baareilija.

Aloitin taas katsoa Sinkkuelämää-sarjaa joitakin aikoja sitten päivieni iloksi ja myöskin tämän syksyn uudet Maajussille morsian ja Ensitreffit alttarilla ovat olleet katselussa. Ehti mennä useampi vuosi, etteivät kiinnostaneet lainkaan, mutta kun omassa elämässä ei ole yhtikäs mitään romantiikkaa, niin se on katsottava sarjoja, joissa sitä ehkä on.

Pientä pohdintaa aiheuttaa aihe; minkä kirjan otan seuraavaksi luettavakseni. Hyvin aloitettuja on joitakin, mutta näin kolme päivää viimeisimmän luetun kirjan jälkeen on hiukan ongelma tehä päätös, notta jatkaakko jotain jo aloitettua, vai aloitanko jonkun opuksen hyllystä. Yleensä olen mennyt tunne edellä, mutta nyt en tiedä. Niin on tässä pohdittavaa. Lukuhalua kyllä on.

Keskiviikko 17.9.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.

Viime vuoden, 2024 löytö

Viime vuonna löysin vanhan kirjeenvaihtokaverini facebookista. Itseasiassa viime vuonna vasta muistin hänet ja hänen nimensä.

Kyllä, olin häneen hiukan ihastunut silloin kauan sitten ja olihan se jännää saada ihan toiselta paikkakunnalta itseä vuoden vanhemmalta komialta poitsulta kirjeitä ja vielä koulukuvatkin.

Kun sitten itse siirryin yläasteelle, hän kysyi viimeisessä kirjeessään, joko olin ihastunut johonkin poikaan koulussa ja kerroin suoraan, että kyllä olin ihastunut.

Viime vuonna muistin hänen nimensä ja löysin hänet facebookista. Ja kyllä, löysin hänen profiilikuvastaan samoja piirteitä, joita oli niissä kahdessa koulukuvassaan, jotka häneltä sain. Hetken aikaa katsoin hänen kuvaansa ja mietin, että häneen olin silloin peruskouluaikaan tovin ihastunut, kun kirjoiteltiin kirjeitä.

Ei tullut mitään hurjaa ihastumista enää, vaikka kuvansa näinkin ja muistelin hetkitovisen.

Minua ihmetytti viime vuonna eräs asia, joka tuli vastaani yhdessä jutskassa. Olisi pitänyt kauhealla vauhdilla tavata eräs henkilö, ettei toiset ehdi ensin. Ihmettelin, että ketkä toiset. Ihmettelin vielä tänäkin vuonna sitä kauheaa hätäilykiirettä, että mistä moinen silloin johtui.

Vanhat päiväkirjat kertoi paljon sellaista, jonka olin unohtanut vuosiksi. Silloin aina etsin ja etsin miestä ja rehvejä oli ja rehvejä meni ja aina oli viritys uuteen ja uuteen suuntaan, kun rehveillä ihminen ei ollut sitä, mitä etsin ja etsin. Se oli silloin se. En ole enää se sama Anu, joka olin silloin kauan sitten. Kyllä vain ikä tekee tehtävänsä.

Ja niin, kyllä olen edelleenkin ihastunut tykästynyt siihen yhteen mieheen, johonka ollut tykästyminen kauan aikaa ja ärsyttää, kun ei se tunne ole mihinkään poistunut, vaikka olen niin odottanut. Ei tunteelle voi mitään, niin on ikävää. 

Sitä kun viime syksy toi tilaa tuntea sitä tunnetta, joka oli kuin jotenkin ihmeellisellä tavalla, kuin hiipien tullut valloittamaan sydäntäni vuosien saatossa.

Kauan aikaahan se tunne oli vain kaukaista ihailua vain, kunnes se yksi asiajutska vei sellaiseen pään sekoittavaan ihmetyksen tilaan, että oksat pois.

Vieläkin ihmettelen, että miksi silloin kävi niin.

Ja miksi se ihmeellinen tunne sai minut niin vihastumaan.

En minä koskaan aiemmin ole ihmetellyt, että miksi olen ihastunut ja tykästynyt johonkin mieheen, mä vaan olen ihastunut ja sit se ihastuminen on mennyt ohitse.

Miksi sitten tämä yksi ihminen ja tämä ihmetystä aiheuttava tykkäyksen tunne on itselleni niin suuri ihmetyksen aihe.

Miksi on niin?

Sitä minä ihmettelen.

Miten tällaisesta ihmetyksen-tykkäämisen tunteesta pääsee elämässä eteenpäin?

Kun tämä tykkääminen ärsyttää, kun ei osaa keskittyä työhommiin, niin ei ole yhtään kivaa.

Keskiviikko 17.9.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.

Ja ulkonakin sadetta, niin sekin saa minut haaveilemaan lisää.

Sunnuntai-illan musiikkia

 Roxette: Listen To Your Heart:

Sunnuntai 14.9.2025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.

Sydämeltä sydämelle 14092025

Jos sinulla on rakas ihminen elämässäsi.

Ole rakkaalle ihmisellesi uskollinen ja rehellinen.

Jos olet löytänyt elämääsi hyvän ihmisen, älä petä hänen luottamustaan.

Älä pelleile rakkaan ihmisesi selän takana toisten henkilöiden kanssa.

Mikään ei ole niin halpamaista petturuutta, kuin hyppiä henkilöstä toiseen, jos jo kerran on joku rakas ihminen elämässä.

Unohda kaikki toiset ja keskity täydestä sydämestäsi siihen henkilöön, jota kutsut naisystäväksesi tai miesystäväksesi. 

Älä petä rakkaan ihmisesi selän takana viestittelemällä lemmenviestejä toiselle naiselle tai toiselle miehelle, olit sitten itse mies tai nainen.

Älä petä rakasta ihmistäsi.

On todella typerää touhua, jos esittää vapaata, mutta kuitenkin on jo varattu.

Ole onnellinen sen yhden henkilön kanssa.

Jos et ole onnellinen, eroa ensin hänestä ja ota sitten vasta joku uusi tilalle, mutta älä pelleile enää yhtään!

Sunnuntai 14092025

Anu Viikki

Loveheartkey

Ähtäri

Suomi Finland.